Sydän
Sydän: se lyö ja lyö ja lyö...
Sydämemme lyö jatkuvasti, 100 000 kertaa vuorokaudessa, pumpaten 10 000 litraa verta kehomme läpi – jokaikisenä elämämme päivänä. Tämä on uskomaton suoritus, kun ajatellaan, että se tapahtuu täysin automaattisesti, ilman mitään näkyvää ponnistelua. Mutta miten se tarkalleen ottaen tapahtuu?
Verenkiertojärjestelmämme on kuin kahdeksikon muotoinen katu.
Jos tarkastelet verenkiertojärjestelmää tällä tavoin, sydän (kehon tärkein lihas) on kahdeksikon muotoisen kadun risteyksessä. Sydämen toimiessa pumppuna, veri kulkeutuu “valtimoiden valtaväyliä” ja verisuonia pitkin koko kehoon. Näin se toimii...
Perikardiumin eli sydänpussin ympäröimän sydämen jakaa pitkittäissuunnassa kahtia lihasseinämä (väliseinämä eli septum) oikeaan ja vasempaan puoliskoon. Kumpikin puolisko on puolestaan jakautunut ylempään (eteinen eli atrium) ja alempaan osaan (kammio). Nämä neljä osaa ovat yhteydessä toisiinsa erityisten “ovien” eli läppien kautta, joiden tehtävänä on pitää veren virtaus yhdensuuntaisena.
Sydän pumppaa oikeanpuoleisen kammion kautta kehosta takaisin päin virtaavaa verta (tähän mennessä loppuun kulutettua, joten sillä on alhainen happipitoisuus) keuhkoihin. Siellä veri imee happea sisäänhengitetystä ilmasta ja palaa sydämen vasempaan puoliskoon. Nyt hapella rikastettu ja sen seurauksena kirkkaan punainen veri pumpataan kehon päävaltimon (aortan) kautta verenkiertoon. Aortasta haarautuvat valtimot ulottuvat kehon eri alueiden verisuoniin johtaen siten hapekasta verta eri elimiin. Käytetty veri (jonka happipitoisuus on nyt alhainen) puolestaan virtaa takaisin oikeaan eteiseen laskimoita pitkin. Ja siten kierto alkaa taas uudelleen alusta. Joidenkin verisuonten tehtävä on muuten tuoda hapekasta verta itse sydämeen; niitä nimitetään sepelvaltimoiksi.
Kuinka itse sydän toimii?
Sydän toimii kuin rytminen pumppu. Jokainen sydänlihaksen supistus on nimeltään systole eli supistumisvaihe, kun taas jokainen palautumisvaihe tai lepovaihe on nimeltään diastole. Sinussolmuke on vastuussa sydämen säännöllisestä rytmistä. Se lähettää mitattavissa olevia sähköimpulsseja, jotka - erityisen johdinjärjestelmän kautta - saavuttavat sydämen kaikki osat ja varmistavat, että ne toimivat tiiviissä yhteistyössä. Tätä toimintaa voidaan tutkia elektrokardiogrammin (EKG) avulla.
Syke riippuu myös sinussolmukkeen lähettämien impulssien määrästä. Jokainen sydämenlyönti laukaisee kehon sisäisen shokkiaallon, joka tuntuu sykkeenä valtimoissa, erityisesti ranteessa tai kaulavaltimossa. Sydän lyö keskimäärin 60-80 kertaa minuutissa aikuisilla; lapsilla syke on nopeampi. Sydämen toiminnalle kokonaisuudessaan ei ole tärkeää vain se, miten usein sydän lyö tai miten paljon verta se pumppaa, vaan myös paine jolla veri sykkii laskimoiden läpi. Tämä on nimeltään verenpaine.
Saadaksemme selkeämmän kuvan asiasta, lääkärit tarkastavat aina kaksi eri arvoa verenpainetta mitatessaan: “ylä-” ja “ala-” arvon. Paine on korkeimmillaan sydämen supistuessa (systole), sillä silloin sydän syöksee lisää verta verenkiertoon, saaden verenpaineen kohoamaan. Siksi “ylä-” paine tunnetaan myös nimellä ‘systolinen verenpaine’. Lepovaiheessa (diastole), painee laskee taas, mistä johtuu “ala-” paineen toinen nimi ‘diastolinen verenpaine’.